Raskaammat tahdit

Raskaammat tahdit on kahden Savolaisen hevifanin perustama sivu. Jaamme näiden sivujemme kautta uutta ja vanhaa kotimaista ja ulkomaista hevimusiikkia ja tiedotteita Suomessa tapahtuvista hevikonserteista ja keikoista.

Kirjoitamme sivuille myös blogia, josta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista tietoa hevimusiikista, ja tottakai myös meistä kirjoittajista ja meidän omasta elämästämme ja arjestamme.

 

Kirjoittajista: Anna-Kaisa ja Matti

 

Hei sinä! Me blogin pitäjät olemme Anna-Kaisa ja Matti Heinola. Olemme kotoisin Suomen Savosta ja olemme hevifaneja. Kerromme hieman lisää itsestämme….

 

Esittelyssä Anna-Kaisa

 

Anna-Kaisa on 25-vuotias ja kotoisin alun perin Karjalasta. Hän tulee isosta perheestä, sillä on on kymmenenlapsisen perheen keskimmäinen elikkäs viides lapsi. Anna-Kaisan lapsuus on siis ollut jo melko hulinan täyteinen, sanotaanko niin, jo pienestä lähtien. Joskus nauramme, että Anna-Kaisa on hevifani sen vuoksi, että hän on jo pienenä tykästynyt ja tottunut melon kuuntelemiseen. Saattaa johtua siitä. Kuitenkin, Anna-Kaisa oli lapsena aivan isoäitien suosikki, aina iloinen ja utelias. Lapsena Anna-Kaisan harrastuksiin kuuluivat tosin kaikkea muuta kuin musiikin kuuntelu. Anna-Kaisa tykkäsi kaikkein eniten vauvaleikeistä, ja viiden pienemmän sisaruksen  lisäksi hän tykkäsi hoitaa lukusia leikkivauvojaan. Joskus hän saattoi viettää koko päivän vauvojaan hoitaen, niin että hän tuskin muisti syödä.

Heviperinne ei tullut perheestäkään, sillä Anna-Kaisan vanhemmat kuuntelivat vain klassista musiikkia. Niin Anna-Kaisakin alkoi kahdensanvuotiaana soittaa huilua vanhempiensa pyynnöstä. Anna-Kaisan ainoa isoveli Ville alkoi kuitenkin teini-ikäisenä kuuntelemaan paljon suomalaista metallimusiikkia. Tästä eivät perheen vanhemmat juuri innostuneet, mutta poika oli niin hullaantunut tähän musiikkiin, ettei metallimusiikin kuuntelun lopettaminen ollut edes keskusteltavissa. Villelle ostettiin pian sähkökitara ja näin uusi harrastus oli syntymäisillään. Tästä sitten Anna-Kaisakin pikkuhiljaa innostui: hän alkoi viettämään yhä enemmän aikaa veljensä huoneessa ja katseli tarkkaan, kuinka Ville opetteli rämppäämään kitaraansa. Kovin kaunista se ei alkuun ollut, mutta laulu raikui kun Ville oppi ensimmäisen Metallican kappaleen. Pikku hiljaa levyjä alkoi kerääntyä kummankin lapsen hyllylle ja Anna-Kaisakin oppi soittamaan kitaraa. Teini-iän myötä myös tyyli muuttui. Tämä oli pienoinen shokki vanhemmille, vaikkei Anna-Kaisa ikinä mitään pahuuksia tehnyt. Mutta hiukset hän värjäsi vaaleasta punaiseksi ja alkoi pukeutua mustaan.

 

Näin Anna-Kaisan hevi-innostus siis syntyi, suurimmaksi osaksi kiittäminen on siis isoveljeä. Anna-Kaisa on nykyisin hevari paitsi musiikkimaultaan myös tyyliltään. Lisätään tähän kuitenkin, ettei Anskun luonne ole silti mihinkään muuttunut; kiltti se on kuin pienenä leikkiessään kissanpentujen kanssa.

 

Nykypäivänä, siis hevin lisäksi, Anskun elämä pyörii aika lailla töiden ja kodin välillä. Ansku työskentelee lähihoitajana vanhusten parissa läheisessä vanhainkodissa. Vapaa-ajallaan Ansku tykkää etenkin pihamaan hoidosta ja koirien ulkoiluttamisesta. Meillä on kaksi koiraa; bernin paimenkoira ja labradorinnoutaja, jotka ovat (ainakin omasta mielestämme) maailman parhaimmat koirat. Lisäksi Ansku silloin tällöin pelailee erilaisia rahapelejä netissä, lähinnä bingoa ja joitain ilmaisia pelejä mitä löytää eri sivuilta. Useat nettikasinot tarjoavat erilaisia bonuksia ja Anskusta on aikojen saatossa kehittynyt melkoinen tarjoushaukka!

 

 

Esittelyssä Matti…

 

Seuraavaksi syvennymme Matin sielunelämään, joka onkin sitten perin mielenkiintoinen. Matti on karju Karjalasta ja maatalon poika. Pienenä Mattia kiinnosti kaksi asiaa, joihin koulu ei sisältynyt. Koulussa poika oli hulivili, ei kuunnellut tunneilla, vaan keskittyi lähinnä hölmöilyihinsä. Hänellä oli kolmen kopla kahden parhaan kaverinsa Roopen ja Simon kanssa. Yhdessä he olivat kuin ryhmärämä, joka oli valitettavasti aina pahanteossa. Vaikka sanoinkin, ettei näistä sankareista kukaan juuri osannut arvostaa koulutusta, he tykkäsivät kuitenkin erityisesti eräistä tunneista: musiikintunneista. Siellä poikien luonne muuttui, ainakin musiikinopettajan sanojen mukaan. He olivat omaa luokkaansa rämpyttämään koulun soittimia huiluista rumpuihin, ja kun kouluun ostettiin jossakin kohtaa oikea sähkökitara, se oli sitten menoa. Musainto alkoi viitosluokalla ja jatkui, no, ei oikeastaan ole vielä loppunut. Pojat pistivät pystyyn oman jenkkityylisen autotallistudion, jossa Roopen (jonka perheen autotalli oli kaikkein suurin) pihamailla pistettiin bileet pystyyn. Katsojat puuttuivat vielä tässä vaiheessa.

 

Teini-ikään mennessä musiikki oli jo vienyt mennessään ja Matti alkoi opetella erilaisten instrumenttien soittoa. Kuten Anskun veljen, myös Matin lempparisoitin oli sähkökitara ja sen vinguttaminen toi paljon mielihyvää. Soiton harjoittelu jatkui tiiviisti yläasteella ja lukiossa, ja jos poika olisi yhtä tiiviisti lukenut koulua, olisi hän kympin oppilas ja yli. No kuitenkin, yläasteelta innostus sitten lähti ja hyvin se on säilynyt. Seuraavalla kerralla kerromme lisää Matin teini-iästä ja omasta bändistä ja mitä sille sitten kävi…